Turvenuijan tilitys
21.9.2020
Energiaturve ja sen alasajo on ollut budjettiriihen aikana keskustelun kohteena. Otan riskin turvenuijaksi leimautumisesta ja nostan esille asioita, jotka ovat julkisessa keskustelussa viime aikoina hieman unohtuneet.
Turve aiheuttaa energiayksikköä kohti kivihiiltäkin suuremmat päästöt. Edellä mainittu on totta, kun asiaa tarkastellaan päästökaupan pelisääntöjen kautta. Luonnontieteiden kautta tarkastelu antaa eri tuloksen. Päästökauppa on mekanismi, jolla Euroopan Unioni rajoittaa päästökaupan piiriin kuuluvien toimijoiden kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Päästökaupan pelisäännöt ovat poliittinen päätös. Turpeen elinkaarta ei tässä tarkastelussa oteta lainkaan huomioon. Turvetta muodostuu Suomessa selvästi enemmän kuin sitä käytetään ja turvesuon metsitys käytön jälkeen sitoo hiiltä nopeasti.
Nyt kun puun energiakäyttöäkin on alettu vastustaa, on elinkaaritarkastelu yhtäkkiä kovaa valuuttaa. Mutta vain puun osalta, ei turpeen.
Turpeen kyykyttämisessä on kyse siitä, että Suomi on asettanut itselleen kovemmat päästövähennystavoitteet kuin EU. Siksi päästökauppa ei riitä ohjauskeinoksi, vaan on kehitettävä kansallista lisäohjausta – kieltoja ja veroja. Lisäohjaus kyllä toimii, kun ohjataan tarpeeksi rankalla kädellä. Ikävä kyllä, tarpeettomiksi jääneet päästöoikeudet käytetään muualla EU:n alueelle eikä päästöjen kokonaismäärä laske. Mutta Suomi voi kehua vähentäneensä omia päästöjään. Kivihiiltä käyttävä saksalainen energiantuottaja voi olla tyytyväinen päästöoikeuksien tarjonnan lisääntyessä ja hintojen laskiessa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi vähintään puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä. Hallitusohjelman mukaan on lisäksi pidettävä huolta siitä, ettei ainespuuta ohjaudu polttoon. Nykyiset ohjaustoimet (päästökauppa, nykyinen verotaso ja asiakkaiden odotukset) puolittavat turpeen käytön jo ennen vuotta 2030. Tämän ovat todenneet Vapo, Suomen suurimmat turpeen käyttäjät sekä Työ- ja elinkeinoministeriön elokuussa julkistama asiantuntijaselvitys. Tarkemmin asiasta Vapon Ahti Martikaisen mainiossa blogissa Teollisuuden ääni ja alan syväosaaminen ohitettiin budjettiriihessä.
Budjettiriihessä päädyttiin korottamaan turpeen veroa 2,7 eurolla megawattituntia kohti. Nykyinen vero on 3 euroa/MWh. Pahimmat pelot turpeen käytön totaalisesta kieltämisestä eivät toteutuneet. Parin vuoden tähtäimellä veron nosto ei kiihdytä turpeen alasajonopeutta, mutta tuo kaukolämmön tuotantoon lisää kustannuksia. Kuopion Energialle vaikutus on noin miljoona euroa vuodessa. Pitemmällä aikavälillä turpeen käyttöä on suunniteltu vähennettävän joka tapauksessa, kuten edellä on kerrottu.
Koronaepidemia paljasti puutteita valtioiden, Suomenkin, varautumisessa poikkeusoloihin. Valtiot taistelivat härskeilläkin keinoilla mm. suojavälineiden saannista. Kuvittelin keväällä, että koronan opetukset pysähdyttäisivät päättäjät miettimään huoltovarmuuden merkitystä. Väärin kuvittelin. Kesän aurinko haalisti koronan opit. Huoltovarmuuskeskus on sentään jaksanut pitää asiaa esillä. Turveosaamista ei saa menettää -artikkelista kannattaa lukea Huoltovarmuuskeskuksen energia-asiantuntijan Pia Oeschin haastattelu.
Esa Lindholm
toimitusjohtaja