Kuopion Energiatapaamisessa 21.11.2008:
Ilmastokysymys ja siihen tarvittavat ratkaisut ovat maailmanlaajuisia. Ilmastomuutoksen hillintään liittyvä kasvihuonepäästöjen vähentäminen pitäisi nostaa selväksi ykkösasiaksi EU:n ilmasto- ja energiapolitiikassa nyt, kun on odotettavissa, että myös Yhdysvallat saadaan mukaan kansainvälisiin ilmastotalkoisiin. EU:n on edettävä ilmastokysymyksen hoitamisessa määrätietoisesti ja pidettävä huolta, että kiristyvä taloustilanne ei rapauta ilmastotavoitteiden toteutumista.
Yhdysvaltain tuleva presidentti Barack Obama on ilmoittanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöt vuoden 1990 tasolle vuoteen 2020 mennessä ja vähentää päästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. EU:n olisi nyt omilla päätöksillään ja toimillaan tartuttava tilaisuuteen ja tuettava määrätietoisesti nykyistä kattavamman ja laajemman pohjan syntymistä ilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi ja samalla myös Yhdysvaltojen saamiseksi mukaan ilmastotavoitteiden toteutumiseen. Tämä edellyttää kuitenkin, että EU pääsee myös itse uskottavaan ratkaisuun kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi.
Ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan monipuolisesti kaikkia käytettävissä olevia välineitä, kuten energiatehokkuutta niin energian tuotannossa kuin käytössä, uusiutuvia energialähteitä, ydinvoimaa ja tulevaisuudessa myös hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia. Mitään käytettävissä olevista vaihtoehdoista ei tulisi poliittisilla päätöksillä nostaa keskeiseksi välineeksi ylitse muiden eikä mitään vaihtoehtoa myöskään tulisi sulkea pois, jos ja kun ilmastokysymys halutaan ratkaista mahdollisimman tehokkaasti.
Päästökauppajärjestelmän tulisi olla EU:n ensisijainen ohjauskeino. Päästökauppajärjestelmä tukee sellaisenaan myös uusiutuvan energian käyttöä ja energiatehokkuuden lisäämistä.
Sähkön riittävyyden turvaaminen
ilmasto- ja energiastrategian tärkeä tavoite
Pari viikkoa sitten julkistetun hallituksen ilmasto- ja energiastrategian myönteisintä antia on se, että hallitus asettaa tavoitteekseen selvästi nykyistä suuremman omavaraisuuden niin, että omalla tuotantokapasiteetilla pystyttäisiin kattamaan huipun aikainen kulutus ja mahdolliset tuontihäiriöt, Naukkarinen korostaa. Kiitoksen ansaitsee myös se, että hallitus haluaa myös perustaa sähkön hankintamme jatkossakin useisiin energialähteisiin nojaavaan järjestelmään, jossa sähkön ja lämmön yhteistuotannolla on keskeinen osuus.
Positiivista on niin ikään se, että hallitus on kirjannut ilmasto- ja energiastrategian lähtökohdiksi riittävän ja kohtuuhintaisen sähkön saamisen hyvällä toimitusvarmuudella. Tämä on kansalaisten hyvinvoinnin ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn kehittymisen kannalta hyvä asia.
– Strategiassa asetetut tavoitteet edellyttävät kuitenkin mittavia sähkön tuotantoinvestointeja. Energia-ala on näihin investointeihin varautunut ja yrityksillä on suunnitelmat investointien toteuttamiseksi, Naukkarinen korostaa.
Investointeja tarvitaan omavaraisuuden lisäämiseen, kysynnän kasvuun ja poistuvan kapasiteetin korvaamiseen. Ensi kertaa historiamme aikana poistuu merkittävä määrä vanhoja voimalaitoksia tuotannosta 2010-luvulla. Tässä piilee myös suuri mahdollisuus saavuttaa hallituksen ilmasto- ja energiatavoitteet, mikäli tilalle rakennetaan riittävästi päästötöntä ja vähäpäästöistä tuotantoa. Riittävillä investoinneilla voidaan pienentää päästöjä, vähentää riippuvuutta tuontienergiasta ja pitää huolta kohtuuhintaisesta energiasta.
Laskelmiemme mukaan jo rakenteilla olevien voimalaitosten ja päätettyjen hankkeiden sekä korvausinvestointien lisäksi olisi rakennettava uutta kapasiteettia ainakin 4000–5500 MW vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarvitaan strategiassa esitetyn tuulivoimakapasiteetin lisäksi.